tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kahden koiran omistaminen

"Eikö olisi helpompaa jos et olisi ottanut toista..."
 

"Hoidatko sää noi ihan yksin."

"Eikö noihin mee tavattomasti rahaa..."
Niin tutut, kun tuntemattomat ovat avanneet sanaisen arkkunsa valinnastani ottaa kaksi nuorta koiraa samaan aikaan, myös on tullut ihmettelyä kuinka olen jaksanut, taikka pystynyt hoitamaan tämä aivan yksin.


Fakta on, että tämä on ollut aika ajoin rankkaa, uuvuttavaa ja monet kerrat on itkettykkin asioiden tähden, kun ei kertakaikkisesta jaksaisi.

Sitä joskus on huomannut ajattelevansa aikaa kun oli vain Kero, jopa menty niin kauaksi kun mietti kun oli vain Kisbe.

Voi kuinka helppoa se oli silloin, kun oli yksi rakki ovella vastassa, huolehdit siitä, annoit sille kaiken mitä voit, omistauduit sille 100%.
Nyt kahden koiran kanssa, omistautuminen on samaa luokkaa, se pitääkin jakaa vain tasaisesti molempien kanssa.

Aamuisin saa miettiä aina, viekö molemmat normi lenkin samaan aikaan, vai heittääkö pienemmän roundin molempien kanssa erikseen.

Entäs kun harrastuksissa, tekeekö toisen kanssa hööhöötä, vai tokoa, entäs jos tekee vain samat treenit molempien kanssa.

Kun toisen kanssa tulee ongelmakäyttäytymistä, yrittääkö ensiksi purkaa sitä, vai ennalta ehkäistä toiselta samanmoista käytösmallia, mitä sitten jos kertakaikkisesti ei riitäkkään tietotaito edistääkseen asioita.

Kyllä voin käsisydämellä sanoa, ettei kahden koiran omistaminen sovi kaikille, varsinkaan jos kyseessä on kaksi pentua, tai nuorta koiraa.

Se vie mehut vahvemmaltakin ihmiseltä, joskus tuntuu siltä että miksi edes jaksaa yrittää, pahimpina kausina on miettinyt, että eikö olisi helpompaa jos toista ei olisikaan.

Siinä vaiheessa pitää yrittää hengittää syvään, miettiä asioita jälleen uudelta kantilta, ettei vahingossakaan jäisi kiinni siihen negatiiviseen ajatteluun.

Loppujen lopuksi se jos mikä kuluttaa ihmistä, jokaisesta asiasta kun löytyy se kultareunus, jota on joskus todella hankala nähdä omin silmin.

Nää kun on paras asia mitä mun elämällä on tapahtunut, sitä on joskus joidenkin ihmisten todella vaikea ymmärtää.

Kaksi menee siinä kuin yksikin, tai ainakin näin mulla on mennyt.
Tottakai se että saa juosta toisen kaa ulkona ja pitää tapakouluttaa molempia, toista vain vähän enemmän ja muistuttaa jatkuvasti kuinka sitä elettiinkään.

Voin myöntää, että nää on myös kasvattanut muo ihmisenä paljon, paljon asioita oppii ottamaan kepeämmin kun on kaksi kusipäätä pyörimässä jaloissa ja myös pinna kasvaa koko ajan enemmän.

On nää myös ottaneet paljon, vaikkakin ne pitää seuraa toisilleen koulupäivien ajan, mutta se työn määrä mitä on näihin joutunut käyttämään, siltikään saamatta sitä täydellistä kumpania itselleen.

Välillä se turhauttaa, itkettää, suututtaa ja on semmoista tunteiden vuoristorataa, että joskus unohtaa pitää kiinni siitä turvakaiteesta ja tekisi mieli päästää irti, antaa asioiden olla hetken ja taikka unohtua.

Siinä vaiheessa kun tunnen lappalaisen käpertyvän jalkojeni päälle, belgiprkl:een painautuvan kylkeeni kiinni, muistan taistella asioiden puolesta, saada ne kuntoon.

Näin pieni asia joka voi tuntua mitättömältä, on jollekkin toiselle se suurin voimavara joka auttaa jaksamaan, päivästä toiseen.

Monien mielestä tämä oli huti laukaus, mielijohteesta tehty ja täysin ajatelematon teko.
Näille epäiliöille hymyilen ja vilkutan kävellessäni katuja pitkin, näiden kahden kusipään kanssa, jolla on vielä niin paljon opittavaa elämästä ja niin on myös minulla.

Kadunko toisen pennun ottamista?

Rehellisesti sanottuna kyllä, mutta myös voin sanoa että pahimpina hetkinä kadun molempien hankkimista.

Ennen kuin ketään yli-innokas koira ihminen on soittamassa kenellekkään, vetäkää henkeä ja antakaa kun selitän.

Tästä asiasta olen keskustelut parin ihmisen kanssa, fakta on vain se että, vaikken kadu sitä että otin ensimäisen oman koirani, voin myöntää käsi sydämmellä että olisin voinut odottaa pari vuotta, tai edes vuoden asian kanssa.

Käydä koulut loppuun, miettiä asioita kunnolla, ennen kuin ryntään tähän koiranomistajan kamalan ihanaan arkeen.

Olisin myös voinut kasvaa ihmisenä rauhassa, ilman sitoutumista toiseen elävään olentoon.

Siltikin nää molemmat on aivan liian rakkaita ja tekisin mitä vain kummankin puolesta, rakastan niitä niin paljon etten tietäisi mitä tekisin ilman niitä.

Oon molemmat kantanut kotiin, vastuu hartioilla painaa enemmän kuin uskoisittekaan, mutta kannan sitä enemmän kuin mielelläni.

Kasvetaan sitten yhdessä aikuisiksi, opitaan virheistämme ja eletään elämää kuin tämä päivä olisi viimeinen.

Loppujen lopuksi, voi kantaa ne muiden mielipiteet roskikseen ja elää sitä elämää juuri niin kuin itse haluaa, ei niin kuin muut sen haluaisivat olevan.

Elämä on aivan liian lyhyt miellytääkseen muita, se kannattaa elää just niin kuin itse haluaa ja jättää huutelijat omaan arvoonsa.

Ainoa kenen haukkua kannattaa kuunnella, on se joka sinulle eniten merkitsee.
Kyllä tarkoitin juurikin sitä karvaista, nappisilmää, joka tekee kaikkensa joka päivä että huomaat kuinka paljon se sinua rakastaa.

4 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa! Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Heissan! Onpas sulla kiva blogi ja kiinnostavia postauksia. Tämä onkin itselle oikein ajankohtainen aihe kun ensi viikolla taloon tassuttelee pitkään odottamani toinen koira. Kiitos siis hyvästä postauksesta ja kiinnostavista ajatuksista, antoi itsellekin pohdiskeltavaa :) mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  3. Heissan! Onpas sulla kiva blogi ja kiinnostavia postauksia. Tämä onkin itselle oikein ajankohtainen aihe kun ensi viikolla taloon tassuttelee pitkään odottamani toinen koira. Kiitos siis hyvästä postauksesta ja kiinnostavista ajatuksista, antoi itsellekin pohdiskeltavaa :) mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen!
    Itselleni on viikon päästä tulossa huskyn rääpäle ja tässä pari viikkoa olen miettinyt sitä, et miten jaksan? Riesana kotona on jo yksi 9kk seropi narttu ja kolme vuoden ikäistä kissaa. Useamman lemmikin omistaminen vaatii paljon hikeä, verta ja hermoja. Ei silti kannata antaa muiden lannistaa, jotkut toiset ovat olleet joskus samassa tilanteessa.

    Toivotan sulle ja sun karvakkeille oikein lämmintä kevättä (vaikka tällä menolla kesälläkin sataa lunta). :)

    VastaaPoista