torstai 30. heinäkuuta 2015

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Sepä se, kesäloman loppuun on enää 2viikkoa! eikä kesä ole edes kunnolla alkanutkaan... 


Kaikenlisäksi ensviikolla on viikko töitä, sitten mennäänkin takaisin kirkkonummelle. Kyllä en saanut aikaiseksi lähteä sinne, vaikka niin puhuinkin. 

Mitenköhän tuo pöljä ottaa koulun alun, vaikka oonkin tehnyt sille yksin olo harjoituksia, niin onhan se pikkasen eriasia kuin olla 5-8h+junamatkat yksin. Toivotaan et kaikki sujuis hyvin. 

Käytiin myös Kisben kanssa rattailla lenkillä, siskon pojan kanssa. Lenkki oli noin 5km pituinen ja kaatosade päätti jälleen yllättää. Ei se omistajaa niin haitannut, mutta Kisbe sitten käveli loppumatkan korvat luimussa. Eihän se oikein pidä sateesta. Hyvin meni lenkki, kulki koko ajan vieressä, eikä vetänyt vaunuja toiseen suuntaan. 

 Me ollaan täs vikoina viikkoina nähty paljon Jonnaa ja Noria, ollaan melkeinpä vuorotellen käyty toistemme luonta, tai sitten kompromissina menty akustinpuistoon koirien kanssa. 

Menin kirjaimellisesti yökylään jonnalle, maanantai yönä ja lähdin keskiviikko aamuna. Tiistai oli itseasiassa tosi mielenkiintoinen päivä, sillä me päätettiin lähteä Torronsuolle pienessä porukassa! Tottakai mukana oli Kisbe, Nori ja Nitro. 

Ennen torronsuolle lähtöä, mentiin aamulla lenkille koirien kanssa, läheiseen metsään ja osuttiin kultasuoneen! Meinaan mäki täynnä kanttarelleja. Saatiinhan me siitä pussillinen kerättyä ja varmasti enemmänkin jos tuo Nitro herra, ei olisi päättänyt spurttailla juuri siinä mäessä, Nori perässään.

Sen jälkeen sitten lähettiin, siinä joskus kolmen aikoihin kohti Torronsuota. Päästyämme perille, päästettiin koirat irti. Tämä on kiellettyä luonnonsuojelu alueella, mutta koirien piti olla vain välittömästi kytkettävissä, Kisbe unohti tuon kerran, mutta liina muistutuksen avulla, tuli joka kerta pyydettäessä luokse. 

Nitro sitten rakasti suonsilmiä, sen mielestä ne näytti aivan kivoilta lammikoilta, joten sinne se sit uppos pariinkiin kertaan, mutta joka kerta itse pääsi ylös pinteestä. Kisbe kävi pari kertaa tallustamassa suolla, mutta totesi sen olevan aivan liian märkää hänen arvolleen, joten juoksenteli mielummin pitkospuilla. 

Jälleen kerran saatiin todeta, että louhokselle on helvetin pitkämatka (2.5km,) joka todellakin olisi ihan helppolenkki koiran kanssa, ei tuntuisi missään, mutta sitten kun kyse on pitkospuista, juurisesta/jyrkistä ylämäistä, niin se tuntui ainakin 10km:ltä. 

Päästiin lopulta perille, sytytettiin "viralliselle" paikalle nuotio. Ei hätää tein oikein komean kiviympäryksen nuotiolle, ettei varmasti aiheutettaisi metsäpaloa tai jotain vastaavaa. 
Kisbe päätti vetää pienet tirsat perille päästyä, vähän se nuotiota ihmetteli, mutta pysyi tosi rauhallisena. Kaikki koirat olivat kiinni nuotion laittamisen/makkaran grillaamisen aikana. Päätettiin myös kokeilla kuinka nätiski koirat ottavat suusta makkaran palan. 

Nori suoriutui kuin vanha tekijä, Kisbe otti hyvin varoivaisesti, mutta Nitro luuli itseään krokotiliksi ja olisi halunnut syödä omistajansa puoli naamaa. Hauskaa kaikilla oli, ei sitä naurun määrää, minkä kaikki raukat patikoijat saivat kuulla. 

Päätettiin sitten sammuttaa nuotio ja lähteä kotiin. Paluu matka tuntui taas pitkältä, Kisbe jo laski korviaan alemmas, tai vain toista. Kyllä tuolla pällillä on tapana väsyneenä laittaa korvat lepoasentoon, mutta tällä kertaa se piti vain toista alhaalla. Jolloin luultiin että sen korvassa oli jotain. 

Samalla muistettiin, että kun viimeksi ollaan Torronsuolla käyty, oli eriporukka, eikä meillä kenelläkään ollut koiria. Voi niitä ankeita aikoja! 








Päästyämme Jonnalle takaisin, tehtiin lämpimiä voileipiä ja melko hyvin painuttiin dataamisen ja kuvien katselun jälkeen nukkumaan. 

Se oli sitten kauhujen yö! Tai ainakin minun mielestäni, sillä Kisbe on ollut mulla 2kk. Eikä se koskaan ole tähän mennessä paskonut sisälle. Jonnalla se sitten päätti vääntää kahdet tortut yön aikana lattialle! 

Sydänhän siinä oli särkyä... Vitsi, vitsinä!

Yrittäkäähän pitää hyvä loppuloma, me suunnataan vielä lauantaina katutansseihin ja yritetään pysyä hengissä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kirkkonummi, Tampere, Somero, Kirkkonummi...

Tälläistä täällä! Oon reissannu ihan liikaa kuluneiden viikkojen aikana. Nyt hetkeksi voi hengähtää. Oon ollu välillä kotona Kirkkonummella ( jonne on ikävä koko ajan.) 
Kun taas yhen vkl olin Tampereella ja nyt taas olin viikon Somerolla vanhempieni luona. 
Huomen aamulla pitäisi siskon kanssa lähteä takaisin Knummelle. 

Kisbekin pääsee rallattelemaan vanhojen tuttavien kanssa! ja vihdoin pois yöhäkityksestä! Täällä Somerolla meinaan, asustelen pikkuveikan huoneessa, jossa ei oo toimivaa ovea. Joten Kisbe rukka on joutunut nukkumaan joka yö häkissä. 



Ollaan me käyty katsomassa Jonnaa ja hänen koiraansa Noria akustinpuistossa, kävihän kaksikko parin päivän yökylä reissullakin täällä korvessa. Hauskaa oli koirilla niin kuin omistajilla. Varsinkin jos katsoo paritus videoita läpi yön! ( Uskotaan pyhästi Ereriin!) 

me käytettiin neljää urosta samaan aikaan lenkeillä vapaana, eikä ollu ongelmia kenelläkään! Norissa vaan tuppas olemaan homon vikaa, siskon uros labbiksen Dinon kanssa.
Tehtiin kävelyretkiä mummin ja pappan mökille, sekä öisin käytiin juoksuttamassa koiria pellolla. Kisbekin nautti tuosta täysin siemauksin, vaikka vielä onkin hieman ulkopuolinen isojen poikien leikeistä. 

Pakko vielä selostaa, mutta toi kakara on kasvattanut "paskaläikän" selänsä päälle, kaiken lisäksi huomasin et se kasvattaa kahta samanlaista mustaa läiskää niskaan! Myös häntä on muuttanut väriään harmaaksi, joka saa miettimään, että minkävärinen herra tuosta tulee tulevaisuudessa. 

Vaikka puhdasrotuisuuteen uskon paremmin, kuin sekarotuisten ottoon. Niin on pakko myöntää. Onhan tää jännää, ku ei tiiä yhtään minkä värinen- ja kokonen tosta tulee.
Nyt saatte jälleen nauttia kuva spämmityksestä! <3 













torstai 16. heinäkuuta 2015

Lomailua

Mitäs tässä, ollaan oltu maalla, kaupungissa, omistaja jopa meni tampereelle vkl Titaanipäivän takia, jolloin pikku kaveri jäi hoitoon. Onneksi luotettavalle taholle.

Hoidossa jätkä oli ollut oikein mallikaasti, jos ei lasketa ruuan varastusta ja vapaana ollessa kuuntelemattomuutta. On se hieno jätkä, vaikka välillä se vetää semmosen kyseenalaistuksen päälle. Osaa se olla hellyyttäväkin, mut voisin jopa sanoo et siinä on idiootin vikaa.

Kaikki raadot on ollu kovassa huudossa tällä hetkellä, on vedetty rottaa, hiirtä, lintua, linnunpoikasta.. Khyl sil on tarkka nenä, kun kaupunki oloista kaikkee tommosta löytää. Itse saan sit voida pahoin koko loppupäivän.

Jätin myös tuon yksin 6h, kun lähdin kaupungille kakku galleriaan. Vasta perille päästyäni totesin että sinnehän ois koiria saanukkin ottaa. Enskerral Kisbe pääsee siis mukaan. Positiivisesti oli yllättynyt ettei ollut pissannut sisälle tuona aikana, tosin vesikipon oli flipannut ympäri..

Jännittää jo vähän, et minkänäkönen herra tuosta kasvaa, on  meinaan ruvennut vaihtaa väriään tummemmaks. Rinnassa kasvaa mustaa karvaa ja selkään on ilmestynyt musta laikku. Naapurin lapsi jo pelkäsi ettei tunne Kisbeä kun se muuttaa värinsä.

Pakko myöntää, et en varmaan tuntis ketään naapureistani, ilman tota penskaa. Yhdellekkin papalle tulee juteltua partsin kautta 10minuuttia lenkin yhteydessä. Kovin on kehunut kuin hieno pentu mulla on. Aina on tuonut hymyn huulille.

Pieni uhmanpoikanen on meitä piinannu, välillä toivoo et pentu vaa katois, kun taas öisin kuolee sisäsesti ku toinen möyrii kainaloon nukkumaan. Se on niin hirveen rakas, kuin rasittavakin.

Omistajan takia, ollaan löydetti parit koirakaverit, joiden kanssa miittaillaan mahdollisimman paljon. Mitäpä sille voi kun oon tämmönen sosiaalinenpaska.  Silti kehtaan ihmetellä, miten toi on niin avoin kaikille koirille ja ihmisillekkin. Aina häntä väpättäen, korvat luimussa luokse. Kai mäkin tolta näyttäisin jos koira olisin, kuka tietää.

Käytiin jopa veneilemässä saareen, ei tota paljoo hätkäyttänyt sekään. Ei se oo mitenkään reagoinut autoon-, bussiin-, tai junaankaan. Aina se käpertyy lattialle nukkumaan. Saaressa oli mukavaa, koira sai painella vapaana, vaikkei se kovin kauaksi musta halunnukkaan lähteä.

Kusiaiset tosin söivät to raukan tassut ihan kipeiks, siinä sit vinguttiin loppuilta, eihän se ennen oo tommosiin sittiäisiin törmännyt.

Saatte nyt nauttia kuvien paljoudesta! Tänään lähetään taas maalle, huomenna mennään ottaa toiset rokotukset. On tää elämä vaa niin jännää.





Tässä on vkl hoidosta kuvia. Oli kyllä tuntuva ikävä, koko vkl ajan...